Asuin lapsuuteni maaseudulla. Kuljin koiran kanssa metsissä ja soilla kesällä ja talvella, lähimmän kaverin luokse viiden kilometrin päähän pyöräillen, hiihtäen, potkukelkkaillen, kävellen ja pimeällä juosten. Luonto oli läsnä koko ajan.
Opiskelin kuitenkin perushoitajaksi ja menin hoitoalan töihin. Luonto pysyi silti tärkeänä: retkeilin, valokuvasin ja nautin luonnosta. ’
2010-luvulla siirryin vakituisen hoitotyön lisäksi sivutoimiseksi hoitoalan yrittäjäksi. Opiskelin siinä ohessa yrittäjän ammattitutkinnon ja päätin paremmalla aikaa opiskella luonto- ja ympäristöalalle. Olin ajautunut luonnonpariin vapaaehtoistöihin ja huomasin erityisesti perinnebiotooppien kasvien kiinnostavan.
2022 valmistuin ympäristönhoitajaksi ja seuraavana vuonna luonto-ohjaajaksi. Edelleen teen vapaaehtoistyötä luonnon parissa, mutta työskentelen luonnossa myös elääkseni. Vietän paljon vapaa-aikaakin luonnossa retkeillen. Voisi ehkä sanoa luonnon olevan elämäntapa.
Toivottavasti tapaamme luontoperustaisten hyvinvointipalvelujen, luonto-ohjauksen tai ympäristönhoidon merkeissä.
Rissu
